kokeiluja

Uusimmassa Kotiliedessä oli juttu Malmgårdin kartanosta ja heidän viljelyistään. Tilalla kasvatetaan mm. spelttivehnää, josta jauhetaan erilaisia tuotteita myyntiin. Speltti on kiinnostava tuote, olen kuullut, että jotkut gluteenista oireita saavat (eivät siis keliaakikot) sietävät spelttiä paremmin kuin tavallista vehnää. Spelttivehnä on vanha viljalaji, jonka käytöstä ensimmäiset arkeologiset löydöt ovat n. 8000 vuoden takaa.

Osa kiinnostuksestani puutarhanhoitoon liittyy haluun luoda perinteinen maalaispuutarha rintamiestilamme pihalle ja myös ruokakasveja viljelemme melko perinteisesti (peruna, porkkana, punajuuri, mansikat).
Joka vuosi haluan kokeilla myös jotakin uutta (ts. vanhaa) ruokakasvia kasvimaalla, jonka mullan laatu vaikuttaa melko hyvältä (lukuunottamatta järkyttävää määrää juolavehnää, kun maassa ei olla kasvatettu mitään n. 20 vuoteen). Tänä vuonna kokeiltava kasvi on vihannesportulakka, josta sanotaan mm., että sitä on kasvatettu Suomessa jo 1600-luvulla. Vihannesportulakan lehtiä voi käyttää sekä tuoreena mm. salaatissa että kypsennettynä (etenkin kasvukauden edetessä), kuten pinaattia.

Viimevuotisista kokeiluista jatkan tänä vuonna ainakin kesäkurpitsan ja vuonankaalen kanssa. Kesäkurpitsa oli ns. helppo tapaus. Riitti, että esikasvatti taimet, istutti ne kohopenkkiin ja kitki rikkaruohot. Saimme monta hienoa kesäkurpitsaa, joista suurin kasvoi nelikiloiseksi. Vuonankaalen kanssa sen sijaan oli hankalampaa. Ei sinänsä, etteikö sekin olisi kasvanut ihan hyvin, mutta en ymmärtänyt, ettei sitä kannata kylvää riveihin ja kylvö pitää tehdä melko tiheään. Lisäksi luin vasta Olemme puutarhassa -blogista, että vuonankaalen kasvusyklin vuoksi se kannatta kylvää keskikesällä. Olemme puutarhassa -blogin juttu on kattava tietopaketti vuonankaalen viljelystä, kannattaa lukaista, jos laji kiinnostaa.

Vuonankaali-kuva kirjasta Värikuvakasvio (Eino Kärki) WSOY 1951

Olemme puutarhassa -blogin juttu vuonankaalesta

Malmgårdin kartano