askel

Liikuntani on aina perustunut kävelyyn ja on muutenkin ollut perin juurin epäsäännöllistä ja huvitukseen perustuvaa. Jos ei ole huvittanut, olen jäänyt sohvalle. Tuloksena olen alkanut huomata, etten ole enää nuorin, enkä todellakaan voi syödä ihan mitä huvittaa ilman, että se näkyy. Liikkuvuuden lisäys on tullut pikkuisen pakosta, alaselkä sanoi viime talvena poks ja työn takia yläselkä on ihan jumissa. JA lisäksi kuulin jutun (legendan?) naisesta, joka kävi 7000 euron rasvaimussa, laihtui(?) 1,5 kiloa ja tajusi sen jälkeen, että terveellinen syöminen olisi tullut halvemmaksi. Jäykistymisen lisäksi en vain ole enää keväästä asti tuntenut oloani nahoissani hyväksi. Lempifarkut kiristävät ja pitää miettiä, missä paidassa vatsarölly vähiten näkyy.

Mutta, eipä mitään, ihme on tapahtunut. Olen aina jotenkin vierastanut liikuntaa ja suorastaan inhonnut juoksua (tai siis hölkkää), vaan enpä enää. Neljän viikon säännöllisen ja pakolla aloitetun harjoittelun jälkeen kärpänen puraisi minua. Nyt huvittaa ja kiinnostaa ja olen jopa tutkinut palautusjuomia sun muita netistä. Uudet lenkkarit saattoivat auttaa asiaa, niissä on pinkkiä ja hopeaa ja ne ovat ihanat (köh).

Palautusjuoma-asiaa pitää tutkia lisää, tähän mennessä olen käyttänyt luomuappelsiinimehua, kun mielikuvani urheilujuomista on lisäainepommi.